Huomioita konepajan ilmanlaadusta
Ulkona vallitsevalle ilmalle emme voi mitään, mutta siitä on kiva jutella ja se on aina turvallinen vaihtoehto tuntemattomienkin kanssa jutustelun aloittamiseen. Tämänkin talven kelien perusteella voimme sanoa että onneksi sisäilmaan voidaan haluttaessa vaikuttaa. Toki se ei varsinkaan konepajoissa tahdo aina oikein onnistua.
Konepajojen ilma voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääryhmään; hitsaamot, koneistamot ja muut.
Ryhmän ”muut” alle voidaan sitten sujauttaa hyvin erilaista toimintaa, tyypillisesti maalausta ja muuta pintakäsittelyä, erilaisia kokoonpanotiloja omine erikoisuuksineen, varastointia, pakkausta, koekäyttöä jne.
Jätämme tällä kertaa myös ”märät ja kosteat” kohteet (koneistamot ja maalaamot) käsittelemättä ja keskitymme ”kuiviin” savuihin ja pölyihin – niissäkin on työsarkaa yllin kyllin.
Jos ulkoiset olosuhteet olisivat aina kesäisiä, ei meillä näihin asioihin juurikaan kiinnitettäisi huomiota, avattaisiin aina vaan isompia ovia ja useammasta kohtaa rakennusta. Painovoimaisen ilmanvaihdon suuruudesta on helppoa ja halpaa nauttia!
Syksyn saapuessa on aika sulkea ovet ja savut ja pölyt alkavat kiusata. Pysähdy ja tuumaa hetki – tässä ei ole kyse rakettitieteestä. Hitsauksen aiheuttama kiusa näkyy aina savuna hiukan ylempänä tilassa ja tämä pilvi jää ”lillumaan” siihen muutaman metrin korkeuteen. Hionnan aiheuttama pöly ja partikkelikuorma taas putoaa varsin nopeasti alas, eikä yleensä ”muuraa” yläilmaa umpeen hitsauksen tapaan, toki tähänkin on joitakin poikkeuksia. Varastojen ja pakkaamojen ongelmana on aika usein pöly jota muodostuu pakkausmateriaaleista ja jatkuvasta liikenteestä. Sen problematiikkaa on pyöriminen aivan ympäriinsä pienenkin virtauksen mukana, siis juuri toisin kuin hitsauksen tai hionnan savut ja pölyt. Asennus, kokoonpano ja koekäyttö tuovat mukanaan usein erilaisia hajuina ja pakokaasuina tunnistettavia kiusoja.
Kun toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi aletaan tutkia, kannattaa aina aloittaa helposta päästä; lattioiden puhtaanapito kuntoon ja hajuhaitat tehokkaasti kiinni aivan niiden syntysijoilla. Varsinkin pölyn hallinta alkaa aina alhaalta.
Seuraava kysymys koskee lakisääteistä raitisilmaa, onko laitteistoa lainkaan ja jos on, niin miten se toimii?
Päätoimintatapoja on kaksi; poistoilma imetään ylempää ja korvausilma tuodaan alemmas, tai päinvastoin toimiva systeemi jossa raitista ilmaa täytetään tilaan ylhäältä päin ja poistoilma otetaan alempaa. Ja kaikki variaatiot näiden väliltä ovat arkipäivää. Tiedätkö koska järjestelmän suodattimet on vaihdettu, lämmönvaihdin puhdistettu ja järjestelmä säädetty? Tai tiedätkö kuka teillä nämä asiat tietää?
Yleisin ongelma näissä kohteissa on alipaine. Liki poikkeuksetta on aikojen saatossa asennettu ”pieniä” puhaltimia huolehtimaan siitä ja tästä ja lykätty putki pihalle sen kummemmin asioita ajattelematta. Lopputulos on todella helposti 10 000 m3/h poistettua ilmaa ilman mitään käsitystä korvausilmasta saati sen tuloteistä. Tämäkin asia on helppo todentaa vain kävelemällä silmät auki läpi tilan, toki paineen mittaus vaatii jo työkalun, mutta on kuitenkin varsin helppoa.
Keskustelu ilman laadusta alkaa liki aina visuaalisista havainnoista, savu tai pölypilvistä.
Hitsausta ja hiontaa suorittavat työntekijät ovat nykyään erittäin valveutuneita altistumisasioista ja käyttävät omia henkilökohtaisia suojaimiaan. Tässä on sekä hyviä että huonoja puolia, aika usein käy niin että mielenkiinto hitsaussavuihin loppuu kun maskin propelli pyörähtää käyntiin. Toisin sanoen se usein kaikkein taloudellisin tapa savu- tai pölypäästöjä kohtaan, kohdeimu (kärsät tms), jää käyttämättä ja on siis turhake. Kärsän pitäisi sijaita max 400 mm etäisyydellä kohteesta jotta siitä olisi apua, mutta jos käyttäjä raitisilmamaskin alla kokee sen liikuttelun vain vaivaksi, jää se varmasti käyttämättä. Tähänkin on kyllä vastaveto, tehokkaat LED valot huuvassa koukuttavat tehokkaasti sen käyttöön.
Et voi navigoida kohteeseen ellet tiedä lähtöpaikkaa!
Valitettavasti visuaalinen havainto ei aina kerro kuin osan totuutta, hengitysilman partikkelimäärän mittaus on ainoa oikea tapa kun aletaan suunnitella toimenpiteitä.
Tilanne on täsmälleen sama kun on päästy toteutuksiin. Jos tällöinkin tulokset jäävät vain visuaalisen havainnoinnin tasolle, ei oikeasti tiedetä missä mennään. Erityisesti jos kyse on harmaasta hitsaussavupilvestä tai pääosin ”haistettavasta ja maistettavasta” pölypilvestä jota ei varsinaisesti näe. Tällöin on mahdotonta sanoa onko niiden koostumus muuttunut tai määrä vähentynyt, ellei niitä ole onnistuttu kokonaan poistamaan.
Kun käytössä on sama mittauskalusto jolla aloitettiin, on tilannetta erittäin helppoa seurata. Loki kertoo haluttaessa vaikka 15 min jaksoissa mitä tapahtuu ja hyvinkin pienillä muutoksilla saattaa olla isoja käytännön vaikutuksia joita on silmämääräisesti mahdotonta havaita.
